2. Kullervo Rainio (27.10.2001)

Kullervo Rainio 27.10.2001 - Luonnonfilosofian seura

Hyvät Luonnonfilosofit,

Olipahan tuhti annos biologista tietoa 25.10. (Rauvalan esitys). Filosofisesta puolesta Heikki Mäntylä jo sanoikin terävästi sähköpostikirjeessään. Olen hänen kanssaan aivan samoilla linjoilla. Ja ihmettelen minäkin "huippuyksikköjen" yleistä kulttuuritasoa. Olisikohan siinä jo itämässä skandaalinpoikanen.

Heikki kyseli, miten yleistä tiedeyhteisössä tuo lattea materialistinen käsitys on. Aavistelenpahan, että se on varsin yleistä. Ainakin siihen tämän tästä törmää.

---

Tuumin tässä sitä hokemaa - joka taas Rauvalan esitelmänkin yhteydessä tuli esille - että geenit ja ympäristö määräävät ihmisen olemuksen ja käyttäytymisen. (Muistaakseni kehittelin tästä uuden "kategorisen imperatiivin": Toimi niin, että olisit aina geeneillesi suotuisa ympäristö... ;-) )

Mutta kysynpä: Kuinka minä voin vaikuttaa käyttäytymiseeni? Jos ympäristö määrää, ei se voi olla minä, joka määrää, koska en voi olla oma ympäristöni. Jos geenit määräävät, ei se voi olla minä, joka määrää, koska ajatellaan päinvastoin, että geenit juuri määräävät minua. Siis minä en voi vaikuttaa käyttäytymiseeni.

Tätä voisi kutsua geeni-ympäristö-paradoksiksi.

Mitenkäpä ratkaisette sen?

1) Yksi ratkaisu on tietysti se, ettei mitään minää ole. Tämä on eliminoivan materialismin kanta.

2) Jos minä on, niin se ei kuitenkaan määrää mitään (eli on eräänlainen "ontologinen tohvelisankari"). Tämä on epifenomenalismin kanta. "Epiphenomenalism is the view that mental properties, although caused by something physical, have no causal powers of their own." Cunningham, S.: What is a Mind, p. 36.)

Kysymys ei ole determinismistä tai indeterminismistä. M.m. Rauvala kielsi olevansa deterministi. Silti hän osoittautui selvästi fysikalistiksi.

Fysikalistinen indeterminismi on mahdollista. Silloin hyväksytään kvanttifysiikan tapaan se, että on indeterministisiä eli stokastisia fysikaalisia tapahtumia. Se ei kuitenkaan ratkaise e.m. paradoksia, sillä se lisää vain sattuman "määräämään" tapahtumista.

Ratkaisut 1 ja 2 ovat kulttuurissa kestämättömiä, koska ne kieltävät kaikkien moraaliprobleemojen (aidon) olemassaolon. Jos on vain tapahtumista eikä tekoja, ei voi olla myöskään vastuullisuutta teoista.

On etsittävä kolmas kanta:

3) Eivät geenit eikä ympäristö määrää ihmisen käyttäytymistä ainakaan tajuisella tasolla vaan minä, joka kykenee intentionaalisiin käyttäytymisvalintoihin eli tekoihin.

Intentionaalisuutta ei löydetä fysiikan - eikä siis fysikalistisen biologian eikä neurologian keinoin. Sitä voidaan tutkia vain merkitysten (mielen) analyysilla. Minä on vastuussa tekojensa tarkoituksista, intentioista. 

Kullervo Rainio