4. Heikki Mäntylä (4.11.2001)

Heikki Mäntylä 4.11.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvät luonnonfilosofit, erityisesti Kauko Piri,

Ilmaiset asian kuten minäkin olen mielessäni ymmärtänyt ja hahmotellut. Kuvia ja vain kuvia, olivat ne sitten peilikuvia, kielikuvia tai peräti vain varjokuvia, me pyrimme tietoisuudessamme tulkitsemaan. Uskot, että kohtaamisissa näkökulmat muuttuvat. Niin minäkin haluan uskoa, vaikka joskus tuntuu, ettei näin aina käy. Pinttyneet kuvien tulkinnat (ehkä varsinkin meillä vanhemmilla, mutta hämmästyttävästi myös nuoremmilla) estävät joskus aika tehokkaasti uusien tulkintojen ja näkökulmien syntymisen. Onko jatkuva ja nopea muutos sitten aina hyväksi, kuten meidän kulttuurimme opettaa, ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys. Tietty viive, harkinta ja varovaisuus lienevät luonnon tai luojan meihin istuttamia selviytymisen varmistajia. Olen kuitenkin vakuuttunut kuten Sinäkin, että jokainen kohtaaminen muuttaa meitä ainakin vähän vaikkemme sitä itse tietoisesti huomaisikaan.

Tietoisuus termodynamiikan toisen pääsäännön kumoajana eli entropian loputtoman kasvun estäjänä on oivallinen ajatusleikki, jota voisi ehkä jatkaa. Tietoisuushan todella pyrkii järjestämään havaitun maailman erilaisien teorioiden avulla meille ymmärrettäväksi ja rationaaliseksi. Jos näin lopulta keksitään (kuten jotkut tuntuvat uskovan) ns. kaiken teoria tai yhtenäisteoria, on maailma selitetty. On luotu lopullinen järjestys eli tiedon entropia onkin saavuttanut arvon nolla! Tämähän olisi toisaalta tieteen riemuvoitto, mutta toisaalta vallan kauhistuttava ajatus. Mielestäni tällöin vallitsisi samanlainen lämpökuolema kuin entropian saavuttaessa arvon ääretön. Kun maailma kaikkine piirteineen, tapahtumineen ja ilmiöineen olisi näin tietoisesti ja järjellä kuvattu ja selitetty ei enää oikeastaan tarvittaisikaan mitään tietoisuutta, johon kuuluu myös uteliaisuus ja luovuus. Ei tarvitsisi enää kysyä: miksi? Kaikkeen löytyisi vastaus teoriasta. Irrationaalisuus, vapaa tahto, intuitio, metafysiikka ja muut hömpötykset voitaisiin haudata vanhanaikaisina tietämättömyyden ilmentyminä. Näin tietoisuutemme, tietomme ja älymme olisi luonut oman hautansa. Tietoisuus on kuollut, eläköön tietoisuus!

Onneksi näin ei koskaan voi käydä, ainakaan niin kauan kuin ihminen vajavaisuudessaan sekoilee hiukkasteorioittensa ja maailmankaikkeuden teorioittensa sokkeloissa. Ovathan parhaat tiedemiehet ja tutkijatkin sen myöntäneet: Mitä enemmän tutkitaan, sitä enemmän syntyy kysymyksiä. Siis: tietoisuutemme ponnisteluista huolimatta saattaa entropia sittenkin olla vain kasvussa, eli uusia kysymyksiä syntyy nopeammin kuin vanhoihin löytyy vastauksia.

Lohduttavaa,

Heikki Mäntylän mielestä.