3. Ilkka Kieseppä 8.10.2001.

Ilkka Kieseppä 8.10.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvä Seppo Laurema, hyvä professori Kaarle Kurki-Suonio,

kiitokset työtäni kohtaan osoittamastanne mielenkiinnosta! Olen

ilahtunut siitä, että joidenkin kirjoitusteni kohtuuttoman poleemisesta sävystä huolimatta näkemyksistäni halutaan käydä keskustelua. En pidä mitenkään tarpeellisena kirjoittaa vastinetta professori Kurki-Suonion seikkaperäiseen ja pätevään vastaukseen, mutta voisin näin yksityisesti kommentoida vastauksen niitä kohtia, jotka välittömästi liittyvät Helsingin Sanomissa joitakin vuosia sitten julkaisemani populaaritieteellisen kirjoituksen aiheeseen:

> Näiden huomautusten jälkeen jääköön jokaisen oman tulkinnan varaan,

> mitä nopanheiton periaatteellinen "tarkka" ennustettavuus voisi

> merkitä.

Helsingin Sanomissa 18. 4. 1998 julkaistun populaaritieteellisen

kirjoitukseni yhtenä päämääränä oli selittää havainnollisella tavalla, mitä tarkoitetaan sillä, että Newtonin mekaniikka on deterministinen ja kvanttimekaniikka indeterministinen teoria. Tieteellisesti korrekti tapa havainnollistaa determinismin käsitettä olisi ollut sen tarkasteleminen jonkin fiktiivisen esimerkin kontekstissa: olisin voinut esimerkiksi sanoa, että JOS maailmankaikkeus olisi sellainen kuin 1800-luvun mekanistiset materialistit luulivat sen olevan, NIIN vaikkapa nopanheiton tulos määräytyisi siitä, millaisessa tilassa noppa ja sen ympäristö olivat olleet ennen heittoa.

Populaaritieteellisessä esityksessäni en kuitenkaan halunnut pitäytyä tällaiseen fiktiiviseen esimerkkiin, vaan - kieltämättä yksinkertaistavasti - oletin, että todellisetkin nopat olisivat deterministisiä systeemejä, ja että niiden sisäisiä vapausasteita ja muiden ulkoisten tekijöiden kuin painovoimakentän vaikutusta ei niitä tarkasteltaessa tarvitsisi ottaa huomioon. Tästä syystä kirjoitin artikkelissani, että "jos osaisimme täsmällisesti säätää nopan paikan ja nopeuden ja tarkoin laskea nopan liikeradan kun se on heitetty, osaisimme heittää nopan tavalla, joka väistämättä tuottaisi haluamamme tuloksen vaikkapa kuutosen."

Ym. populaaritieteellinen lause on tarkkaan ottaen virheellinen mm. professori Kurki-Suonion jäsennyksensä kohdissa 1 ja 2 mainitsemista syistä. Sitä vastoin fysikaalisten ilmiöiden kaoottisuus ei mielestäni ole perustelu pitää populaaritieteellistä esitystäni virheellisenä - minähän puhuin kuvitellusta tilanteesta, jossa fysikaalisten suureiden arvot voitaisiin tuntea TARKASTI, ja tässä kuvitellussa tilanteessa kaoottistenkin systeemien käyttäytyminen olisi tarkoin ennustettavissa.

> Pidän tätä pakottavana empiirisenä evidenssinä seuraaviin > johtopaatoksiin:

>

> * Säteily ei koostu tiettyjä ratoja kulkevista hiukkasista. > * Elektroneilla ja fotoneilla ei ole ratoja.

Tämä on näkemys, jonka ymmärtäminen on minulle vaikeaa. David Bohm on esittänyt fysikaalisen teorian, jossa väitetään että elektronit kulkevat hyvin määriteltyjä ratoja pitkin kvanttipotentiaalin ohjaamina, ja että esim. se että kahden raon kokeessa syntyvä interferenssikuvio ei ole kahdessa yhden raon kokeessa syntyvien kuvioiden summa johtuu siitä, että kvanttipotentiaalit ovat kokeiden tilanteissa erilaisia.

Kuten esimerkiksi ym. populaaritieteellisessä kirjoituksessani esitän, Bohmin teoria on käsitykseni mukaan metodologisesti huono teoria. En kuitenkaan ymmärrä miten kahden raon kokeen tarjoama empiirinen evidenssi voisi osoittaa sen virheelliseksi; kahden raon kokeeseen sovellettuna Bohmin teoriallahan on samat havaittavat seuraukset kuin tavallisella kvanttimekaniikalla. Tästä syystä minusta näyttää ilmeiseltä, että Bohmin teoriaa ei voida osoittaa virheelliseksi vetoamalla mihinkään "pakottavaan empiiriseen evidenssiin", vaan sitä voidaan kritisoida ainoastaan vetoamalla metodologisiin standardeihin.

> PS. Ylimääräisenä kommenttina Kiesepän kirjoitukseen: Fyysikoiden

Kirjoituksessani esitin - jälleen hivenen epätäsmällisesti - että "fyysikkojen suuri enemmistö on hyväksynyt kööpenhaminalaistulkinnan sen ongelmallisista piirteistä huolimatta". Pidin tällaista lausetta

perusteltuna mm. siksi, että kun kvanttimekaniikan merkitystä selitetään alan oppikirjoissa, niissä yleensä painotetaan aaltokuvauksen ja hiukkaskuvauksen dualismia sen sijaan että niissä esiteltäisiin vaikkapa piilomuuttujateorioita. Myös tämä lause on kuitenkin epätäsmällinen; paitsi että - kuten professori Kurki-Suonio aiheellisesti huomauttaa - useimmat fyysikot eivät tunne kööpenhaminalaistulkintaa yksityiskohtaisesti, heistä useimmat eivät varmastikaan myös olisi valmiita hyväksymään sen antirealismia, jos he siihen perehtyisivät.

Ystävällisin terveisin,

I. A. Kieseppä