8. Heikki Mäntylä (12.11.2001)

Heikki Mäntylä 12.11.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvät luonnonfilosofit, erityisesti Kullervo ja Kauko,

Veli Kullervo, oivalsit taas oikein. Halusin tietysti puhua vain kuvaannollisesti entropiasta ja sen raja-arvoista. Ymmärrän toki, ettei mikään teoria vaikuta yleiseen entropiaan yhtään mitään. Kun tarkemmin ajattelen, en kuitenkaan oikeastaan tarkoittanut edes "tajunnan entropian" tai "tietoisuuden entropian" (kuten kyllä sanoin) kuvannollista määrää, vaan itse asiassa vain "tiedon entropian" määrää. Ajattelin, että tiedon ainekset ovat hajallaan mikro-, mesoja makrokosmoksessa. Ihminen saa siitä pieniä vihjeitä aisteihinsa tulevan exformaation kautta, muodostaa tästä informaatiota ja lopulta tosiuskomuksia, jota tiedoksi kutsutaan. Ehkäpä tällaisia vihjeitä voi syntyä sisäisestikin ja/tai tulla muutakin kuin tavanomaisten aistien kautta.

Joka tapauksessa, kun tämä hajallaan ja kaoottisessa muodossa oleva tieto järjestetään mielessä ja muodostetaan teorioita luonnon ilmiöistä, vähenee mielessämme olevan kaoottisen tiedon epäjärjestys, eli siis mielessämme olevan tiedon (muuallahan tietoa ei voi ollakaan) entropia vähenee. Kaiken selittävä teoria edustaisi lopullista tiedon järjestystä. Mitään teoriaan sopimatonta ja selittämätöntä ilmiötä ei tiedoissamme enää olisi. Kaikki tieto olisi järjestetty ja oletettavasti tulevakin tieto olisi järjestettävissä tähän teoriaan. Vallitsisi täydellinen tiedon järjestys eli tiedon entropia olisi saanut arvon nolla. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että meistä olisi tullut kaikkitietäviä. Toki havaintoja ja kokeita voitaisiin tehdä edelleenkin, mutta niistä muodostettu informaatio ja tieto vain sijoitettaisiin teorian oikeaan kohtaan, kuin postimerkit albumiin. Sellainen postimerkki, jolla ei sopisi tähän albumiin, julistettaisiin vääräksi ja epäkelvoksi. (kuten aina on tehty). Uskon kuitenkin, että näistä epäkelvoista merkeistä muodostuisi ennen pitkää toinen ja ehkä parempi ja mielenkiintoisempi albumi, jonka varjoon entinen jäisi. (kuten aina on tapahtunut). Ei tunnu uskottavalta, että ihminen onnistuisi vajavaisten aistiensa, havaintojensa ja ajattelunsa avulla oivaltamaan sen oleellisen, joka tarvittaisiin kestävän kaiken selittävän teorian luomiseksi. Siis: Tiedon entropia ei varmaan saavuta koskaan arvoa nolla.

Luulee Heikki Mäntylä