Teemailta: Onko suhteellisuusteorian kritiikki tiededenialismia?

Linkki suoraan verkkoseurantaa ("Striimaus")

Till Sawala, Tuomo Suntola ja Avril Styrman

Till Sawala: Structure formation in the Local Universe.

In the standard cosmological model, structures such as galaxies form as the gravitational attraction of matter overcomes the expansion of the universe. To study structure formation beyond the simplest models, simulations using supercomputers have become a vital tool. In particular, I will discuss results from constrained simulations, which reproduce the observed galaxy population not only in a statistical sense, but which are designed to reproduce the individual objects that are observed in the Local Universe. I will also discuss recent challenges to the standard model on small scales and indicate possible solutions.

Tuomo Suntola: Mitä vikaa suhteellisuusteoriassa on?

Suhteellisuusteoria on havaitsijakeskeinen teoria. Teoria perustuu kinematiikkaan ja metriikkaan; se toimii laajasti havaintojen matemaattisena kuvauksena, mutta ei selitä kuvattujen ilmiöiden fysikaalisia perusteita. Suhteellisuusteoria on matemaattisesti ymmärrettävissä, mutta loogisesti ongelmallinen erityisesti ajan suhteellisuuden tuomien ongelmien vuoksi. Esityksessä tarkastellaan suhteellisuusteorian ennusteiden ja niiden tulkintojen ongelmia atomikellojen käyntitaajuudesta, Merkuriuksen perihelikiertymästä ja paikallisen avaruuden laajenemisesta kosmologisiin etäisyyksiin ja pimeään energiaan.

Avril Styrman: Denialismi, dogmatismi ja kultainen keskitie.

Tiededenialismilla tarkoitetaan yleensä tieteellisen metodin kiistämistä tai sellaisten uskomusten kiistämistä, joita valtaosa pitää itsestään selvinä tieteellisinä totuuksina. Rokotteiden tehon kiistäminen, HIV-AIDS yhteyden kiistäminen, holokaustin kiistäminen, ihmisen roolin kiistäminen ilmastonmuutoksessa, ja evoluution kiistäminen ovat kuuluisia esimerkkejä tiededenialismista. Kari Enqvistin ja Syksy Räsäsen mukaan ("Denialismi, luonnontieteiden edistyksen oheisvahinko?" Tieteessä tapahtuu 3/2014) myös Suhteellisuusteorian kiistäminen on tiededenialismia, eli he pyrkivät laajentamaan tiededenialismin käsitettä merkittävästi. Tällä näkemyksellä on edelleen kannattajia. Esitelmässä tutkitaan tätä näkemystä, yritetään ymmärtää syitä sen taustalla, ja pyritään löytämään vastaus seuraavaan kysymykseen: Millaisen ideologian tai taustafilosofian valossa suhteellisuusteorian haasteet tai väitetyt ongelmat saadaan katoamaan tai ne ovat näennäisiä ongelmia, ja millaisen taustafilosofian valossa ne ovat aitoja ongelmia?

Leo Näreaho: Mystiikka, psykedeelit ja aivotutkimus

Viime vuosina on niin sanottuja klassisia psykedeelejä (mm. psilosybiini, LSD) ja niiden vaikutuksia alettu taas luvallisesti tutkia länsimaissa. Näiden akateemisten tutkimusten tulokset ovat kiinnostavia niin psykedeelien terapeuttisten mahdollisuuksien kuin aivotutkimuksen ja tietoisuuden tutkimuksen kannalta. Myös psykedeelisten aineiden tuottamia mystisiä kokemuksia on kartoitettu kontrolloiduissa tutkimuksissa. Esityksessäni käyn läpi erityisesti mystisiä kokemuksia koskevia 2000-luvun psykedeelitutkimuksia. Selvittelen psykedeelis-mystisten kokemusten fenomenologista luonnetta ja niihin liittyviä aivotutkimuksia. Voivatko kokemukset laajentaa ymmärrystämme tietoisuuden luonteesta yleisesti? Miten kokemukset olisi tulkittava mielenfilosofisten teorioiden valossa?

Mireille Isaro: Tekoälyn etiikka

Tekoälyteknologia vie meidät kohti tulevaisuutta, mutta millainen tulevaisuus se onkaan? Optimisti näkee turvallisen tulevaisuuden, jossa tylsät ja vaaralliset työt ovat automatisoituja, kukaan ei ole enää yksinäinen ja ihmiselle jää enemmän aikaa taiteelle, tieteelle ja itsensä toteuttamiselle. Pessimisti on taas huolestunut työttömyydestä, yksityisyyden kaventumisesta, algoritmien manipulaatiosta ja robottisotilaiden toteuttamasta koneiden vallankumouksesta. Tekoälyn etiikka on tutkimuksen ala, joka pyrkii löytämään tekoälyn kehitykseen liittyviä eettisiä riskejä sekä mahdollisuuksia. Esityksessä tekoälyn etiikan tohtorikoulutettava Mireille Isaro kertoo, miten vältetään pessimistin dystopiaa ja rakennetaan optimistin utopia.

Teemailta: Onko epälokaalisuus totta?

Luonnonfilosofian seuran teemaillassa 7.3.  keskitytään kvantti-ilmiöihin, joiden tutkimuksesta Alain Aspect, Alain Clauser ja Anton Zeilinger saivat Nobel palkinnon vuonna 2022. Mitä hiukkasten lomittumisella ja välittömillä vuorovaikutuksilla tarkoitetaan ja mitä ne todellisuudesta kertovat? Paavo Pylkkänen lähestyy aihetta historiallisesta ja filosofisesta perspektiivistä. Elsi Mari Borelli kertoo kvanttikietoutumisen ilmenemismuodoista ja sovellutusmahdollisuuksista teknologiassa ja Claus Montonen vakuuttaa, että kvanttimekaniikka kaikesta huolimatta on lokaalinen. 

Paavo Pylkkänen: Einstein, Bohr ja Bohm epälokaalisuudesta

Elsi-Mari Borrelli: Kvanttikietoutuminen luonnossa ja teknologiassa

Claus Montonen: Kvanttimekaniikka ON lokaalinen

Leila Haaparanta: Väittää vai vaieta - Filosofia ja yhteiskunnallisen vaikuttavuuden etiikka

Väittämisen teoriat ovat yksi filosofisen tutkimuksen kohde. Filosofit pohtivat, mitä pitää edellyttää, jotta se, mitä sanotaan tai kirjoitetaan, voidaan esittää totena. Tässä esitelmässä kysymys esitetään erityisesti filosofeille itselleen: siinä kysytään, mitä filosofien pitäisi vaatia omilta väitteiltään osallistuessaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Modernissa valistuksen perinteessä ja myös nyky-yhteiskunnassa filosofeilta edellytetään julkista järjenkäyttöä, joka toisaalta kyseenalaistaisi ennakkoluuloja ja osoittaisi niiden ristiriitoja ja toisaalta tuottaisi uusia väitteitä ja vaikuttavia näkemyksiä ihmisestä, luonnosta ja yhteiskunnasta. Esitelmässä tarkastellaan nykyisiä väittämisen teorioita ja pohditaan niiden avulla, milloin filosofi saa esittää väitteitä, milloin hänen pitäisi vaieta ja mitä julkisella järjenkäytöllä oikeastaan tarkoitetaan.

Yhdistyksen kevätkokous pidetään ennen esitelmää kello 17-18 salissa 208. Käsitellään sääntöjen mukaiset asiat. Lisätietoja myöhemmin.

Tarja Kaltiomaa: Esinemaailman kehitys ja merkitys Hannah Arendtin filosofiassa

 Perustelen esityksessä filosofi Hannah Arendtin kirjassaan ”Ihmisenä olemisen ehdot” esille tuomaa näkemystä työn tekemisestä ja teettämisestä esineiden tuottamisen tarpeellisuudella maapallon ajanlaskussa ennen ajanlaskun alkua ja sen jälkeen. Esineiden merkitys on kehittynyt ihmiskunnan historian aikana vähitellen.

Aluksi esineiden valmistamiseen käytettiin ihmistyövoimaa, jopa orjatyövoimaa. Miksi työtä on pitänyt tehdä ja miten työn tekeminen ja teettäminen on vaikuttanut länsimaisen nykyaikaisen talouden kehittymiseen?. Kirjassaan Arendt tuottaa syvällisen selvityksen aiheesta työ ja työn tekeminen.

Arendt on nykyfilosofi, jonka kirjallinen tuotanto on tapahtunut sodan aikana ja sotien ajankohtaisen vaikutuksen aikana hänen elämässään. Tällä asialla on selvältä näyttävä seuraus siihen, miten Arendt ikään kuin velvoitettuna on tuottanut perusteellisen selityksen aiheesta työn tekeminen. Meille hänen jälkipolvilleen työn tekeminen ei ikään kuin vaatisi enää perusteluja, olemme jo pitkälti tottuneet työelämään. Esineitä ja tavaroita tuotetaan edelleen runsaasti ja esityksessäni johdattelen esinemaailmaa nykyiseen tilanteeseen, jossa on alettu pohtia jo, että tuotetaanko esineitä liikaa.

Matti Pitkänen: Lyhyt johdatus topologiseen geometrodynamiikkaan

On kaksi tapaa päätyä topologiseen geometrodynamiikkaan (TGD).

a) Lähtökohtana voi olla yleisen suhteellisuusteorian energiaongelma. Gravitaatio  kaarevoittaa tyhjän Minkowski-avaruuden. M^4:n Poincare-symmetriat menetetään ja siten myös energian, liikemäärän ja liikemäärän säilymislait.

Ratkaisu on  identifioida avaruus-aika  4-D pintana tietyssä korkeamman ulotteisessa avaruudessa H=M^4xS. M^4 on erityisen suhteellisuusteorian  Minkowski-avaruus ja S on kompakti  hyvin pieni "sisäinen" avaruus. Poincare-symmetriat realisoidaan avaruusajan sijasta avaruudessa  H ts. M^4:ssä. Saadaan säilymislait.  S=CP_2 koodaa standardimallin symmetriat, kvanttiluvut ja  H:n geometriasta indusoituvat klassiset kentät.

b) TGD saadaan myös  säiemallin yleistyksenä. Pistemäinen hiukkanen korvataan säikeen sijasta 3-pinnalla H:ssa,   jonka rata määrittää  neliulotteisen avaruus-aika-alueen.

Yleisen suhteellisuusteorian yleinen koordinaatti-invarianssi ja ekvivalenssiperiaate sekä erikoisen suhteellisuusteorian Poincare-symmetria ovat TGD:n perusperiaatteet. Yleisestä koordinaatti-invarianssista seuraa holografia, joka pakottaa "nolla-energia-ontologian".

Kvantti-TGD perustuu "klassisten maailmojen maailman" käsitteeseen  kvanttifysiikan geometrisointina. Uutta on komplementaarinen visio fysiikasta lukuteoriana.  "Nolla-energia-ontologia" johtaa mittausteorian yleistykseen, joka ratkaisee  non-determinismi - determinismi-paradoksin. Saatua  tietoisuuden teoriaa voidaan soveltaa kvanttibiologiaan.

Maija-Sofia Ulmanen: Henri Bergsonin filosofinen anti yhteiskuntakriittiseen perinteeseen: Foucault ja Deleuze

Tutkin Bergsonin relevanssia kriittisessä yhteiskuntateoriassa ja esitän, että Bergsonin filosofisesta ajattelusta löytyy Benhabibin erottelu kriittisen yhteiskuntateorian kahdesta eri roolista tai tehtävästä, jotka ovat yhteiskuntateorioiden diagnostinen ja emansipoiva rooli. 

Esittelyssä tuon esille pääpiirteet ensin Bergsonin ajattelusta, mitä tulee elämän hyö’yn käsitteeseen, luovaan evoluutioon ja vapauteen liittyviin intresseihin. Esittelyssä perustellaan myös ongelmanasettelun tärkeyttä, jonka katsotaan koskevan sekä Bergsonin filosofian antia että yhteiskuntateorioille yhteistä tehtävää. Esittelyssä tulkitaan kokemuksen ja käsitteiden eroa ja tätä kautta tulkitaan Bergsonin antia 1900-luvun ranskalaisen mannermaisen filosofian piirissä ja muun muassa vaikutteet Deleuzen ja Foucault’n filosofiassa. Esittelyssä pohditaan diskurssien ja narratiivien peilaamaa kuvaa yhteiskunnallisesta todellisuudesta.  Esittelyssä hyödynnetään Bergsonin ja Foucault’n, sekä Deleuzen tuotannon lisäksi erityisesti artikkeleita ”Experience vs. Concept? The role of Bergson in Twentieth-Century French Philosophy” (Giuseppe Bianco) ja Sean Bowdenin artikkelia ”An anti-positivist conception of problems: Deleuze, Bergson and the french epistemological tradition.”

Simo Knuuttilan muistoseminaari