Kokoukset ja tilaisuudet

Tarkko Oksala: Älyn ja tekoälyn ulottuvuuksia

Tässä esityksessä tarkastellaan älyä ja tekoälyä rinnakkaisina vuorovaikutteisina ilmiöinä. Älyn muotoja ovat luonnollinen, mentaalinen ja kulttuurinen äly. Älyn juuret ovat biologisten lajien kyvyssä selviytyä elämän haasteista. Ihmisen kulttuuri on kehittänyt älyä simuloivan tekoälyn, joka kehittyy omaa rataansa luonnollisen rinnalla. Äly on kyky luoda, ratkaista ja reagoida sekä imitoida, toimia ja automatisoida. Luonnollisen ja kulttuurisen älyn välissä on syytä hahmottaa inhimillinen ja sosiaalinen älyn taso. Kunkin älyn perusdimension alla on monia alajakoja. Kulttuurisen älyn kohdalla tieteellinen äly on keskeinen asia ja siihen perustuvat älyn tutkiminen, kehittäminen ja älyä koskevat oppirakennelmat. Myös tekoälytaide ja taiteen AI-tuki ovat nousseet kehittämisen keskiöön. Hyvä esimerkki tästä on arkkitehtuurin tekoälytuki. Rakentaminen ja älyn kehittyminen liittyy jo biologisten lajien toiminnassa tiiviisti toisiinsa. Arkkitehtuuri luo edellytyksiä ihmisen sosiaaliselle toiminnalla. Tekoälyn käyttö arkkitehtuurissa nostaa esiin kysymyksen tekoälyn humanisoinnista, mikä taas on kulttuurin keskeinen haaste.

Teemailta: Ihminen ja tekoäly

Marja-Leena Linne: Aivot, oppiminen ja tekoäly

Puheeni keskittyy aivotoimintoihin ja siihen, kuinka aivot oppivat ja muokkautuvat jatkuvasti. Erityisesti esittelen aivojen toimintaa ja niiden kykyä oppia ja muistaa, hyödyntäen nykyaikaisilla neurotieteellisillä menetelmillä saatua tietoa aivoista molekyyli-, solu-, soluverkko- ja systeemitasoilla. 

Selitän myös, kuinka käytämme nykyään laskennallisia tietokonemalleja selvittääksemme, miten eri aivoalueet toimivat yhdessä mahdollistaen oppimisen ja muistamisen sekä miten nämä prosessit tapahtuvat solutasolla, kuten synaptisen muovautuvuuden kautta.

Puheen lopussa käsittelen sitä, kuinka aivojen tapa oppia poikkeaa tietokoneiden oppimistavoista ja pohjustan, miten tämä tieto voi vaikuttaa tulevaisuuden tekoälyn kehittämiseen.

Renne Pesonen: Mitä voimme oppia ihmisälystä tekoälyn avulla?

Tekoälyn kehitys toisen maailmansodan jälkeen on vaikuttanut merkittävästi mielenfilosofiaan ja tieteellisiin käsityksiin mielestä.

Mikäli tekoälyjärjestelmät voivat toimia aidosti älykkäästi, ei ihmismielessä kenties ole sen kummempaa filosofista mysteeriä kuin koneälyssäkään: mieli ja ajattelu on aivoissa tapahtuvaa tietojenkäsittelyä. Kriitikoiden mukaan koneet eivät kuitenkaan ole tietoisia ja tuntevia olentoja, eivätkä tekoälyjärjestelmät kykene aitoon luovuuteen tai esimerkiksi ymmärtämään käyttämäänsä kieltä.

Vaikka uudet tekoälyjärjestelmät kykenevät hämmästyttäviin suorituksiin verrattuna vanhempiin malleihin, edelleen ne vain tekevät mitä ne ovat ohjelmoitu tai opetettu tekemään. Siksi ne eivät kriitikoiden mukaan ole aidosti älykkäitä. Ne vain matkivat ihmisälyä enemmän tai vähemmän vakuuttavasti. Esitelmä tarkastelee kriittisesti
tätä kritiikkiä. Tietoisuuden ja älyn suhde on etäinen, eikä ole selvää, mikä rooli tietoisuudella on mielen toiminnan selittämisessä.

Käsityksemme ihmisälystä on usein turhan ruusuinen, ja inhimillistä ymmärrystä sekä luovuutta mystifioidaan. Tutkimusten valossa olemme parempia rationalisoimaan kuin järkeilemään, ja luovuutemme sekä ymmärryskykymme vaikuttavat perustuvan lähinnä opittujen asioiden toistamiseen ja yhdistelemiseen. Kykymme toimia älykkäästi voikin loogisen järjen ja luovan intuition sijaan perustua samankaltaisille mekanismeille, jotka tekevät nykyisistä koneoppimismalleista entistä älykkäämpiä. Kyse on ympäristömme ja rutiiniemme sisältämien toistuvuuksien oppimisesta ja hyödyntämisestä tilanteen mukaan improvisoiden.

Esa Soini: Robotiikka ja ihmisyys – mitä robotit kertovat meistä