Kokoukset ja tilaisuudet
Luonnonfilosofian seura järjestää keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä konferensseja. Seura kokoontuu syys- ja kevätkaudella esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin yleensä tiistaisin klo 18.15-19.45 Tieteiden talolla, osoitteessa Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Yleisöllä on näihin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisia poikkitieteellisiä symposioita, luentosarjoja ja teemailtoja. Katso myös luettelo menneistä tilaisuuksista. Useista tilaisuuksista on audio- tai videotaltiointi. Tilaisuuksia on myös usein mahdollisuus seurata suorana verkossa. Voit myös osallistua keskusteluun Seuran Facebook-ryhmässä.
Tilaisuudet keväällä 2026
Alla on luettelo Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksista keväällä 2026. Useat tilaisuudet videoidaan, joten ne ovat jälkikäteen katsottavissa Youtubessa, kuten monet aiemmatkin tilaisuudet.
Luentolyhennelmiä lisätään, kun niitä saadaan esitelmien pitäjiltä. Viranomaisten asettamat kokoontumisrajoitukset saattavat vaikuttaa ohjelmaan.
Tämä on alustava ohjelma, joka täydentyy kevään 2026 aikana.
3.2.2026 18.15 - 19.45 | Tarkko Oksala: Kategoria-ajattelu, filosofia ja luonto Esityksessä tarkastellaan kategorisen ajattelun perusteita kohdistettuna luontoon. Ensin on esitetty historiallisia näkemyksiä ja käsityksiä kategorioista, jotka ovat rationaalisen ajattelun edellyttämiä maailman jäsennyksen perusteita. Toiseksi on tarkasteltu ajattelun, tieteen ja filosofian porrastuvia luokituksia. Kolmanneksi on pohdittu esimerkkien valossa luonnon tutkimuksen riippuvuutta kategorioista. Luonto on syntymänsä jälkeen kehittynyt epäorgaanisesta sisältämään orgaanisen tason ja ihmisen kulttuurin yli-orgaanisena asiana. Tällöin keskeiseksi filosofiseksi kysymykseksi nousee luonnon ja ihmisen suhde. Ongelma on ekologinen, esteettinen ja eettinen ja siten hallittavissa viime kädessä kategorisen etiikan avulla. Tavoitteena on ihmisen tuntemassa, hallitsemassa ja kehittämässä maailmassa eli Antropokosmoksessa saavuttaa ekolo-co-kulttuurinen symbioosi eli lyhyesti Symviability dynamiikka. Lopuksi käsitellään sitä, kuinka kategorinen ajattelu yhdistää inhimillisen ajattelun alkujuuret luoden perustan kaikelle yhteisymmärrykselle, unifikaatiolle ja konsilienssille. |
17.2.2026 18.15 - 19.45 | Mikko Hyppönen: Tietoturvasta |
3.3.2026 18.15 - 19.45 | Pauli Pylkkö: Runousoppia fyysikoille Seuraavassa hahmotellaan teoreettisesti asennoitunutta dialektista kieltä, jolla voidaan kuvailla ja selventää keskeneräisiä ja jäsentymättömiä ajatuksia, myös milloin ne ovat mielikuvituksessa sulautuneet epämääräisiin, moniselitteisiin ja ristiriitaisiin mielikuviin. Tämän teoreettisesti asennoituneen kielen täytyy siis kyetä kuvailemaan ja selventämään luonnollista kieltä (suomea, englantia...), jota käyttävät niin runoilijat kuin eri alojen tutkijatkin työssään, silloin kun joutuvat puhumaan vaikeista ratkaisemattomista ja ehkä ratkeamattomista ongelmista. He joutuvat keksimään, arvaamaan ja improvisoimaan ilman selviä tai valmiita ohjeita tai sääntöjä ongelmatilanteessa, missä on ainutkertaisia piirteitä. Runoilijoiden ja tutkijoiden käytössä oleva kieli muuttuu jatkuvasti ja yllättävästi, eikä sen kuvaaminen ja selittäminen ota onnistuakseen normaalitieteen (kielitiede, kognitiotiede, looginen kielentutkimus...) käsitteillä ja teorioilla, jotka useimmiten kohdistuvat kanonisoituun (siis kehämäisesti juuri itse kielitieteen, kognitiotieteen ja loogisen kielentutkimuksen kanonisoimaan) kielenkäyttöön. Tehtävään tarvitaan teoreettista dialektista kieltä, jonka pohjana on luonnollinen kieli, mutta mihin on sitten istutettu ja kasvatettu sopivia dialektisia termejä ja dialektisia teoreettisia periaatteita ristiriitojen, käsitteiden muutosten, epämääräisyyden, moniselitteisyyden ja kehämäisyyden käsittelyyn — myös milloin näitä ominaisuuksia esiintyy itse tässä dialektisessa kielessä. Teoreettisesti asennoitunut dialektinen kieli ei siis ole tavallista luonnollista kieltä, vaan teoreettisilla termeillä ja ideoilla rikastettua kieltä, joka pystyy kuvaaman sekä luonnollista kieltä että omaa ristiriitaisuuttaan ja kehämäisyyttään. Erityisesti se ei ole metakieli siinä merkityksessä, missä termiä käytetään logiikassa. Dialektinen teoreettinen asenne paljastaa, ettei luonnollinen kieli, tavallisinkaan kieli, ole faktojen välittämisen väline eikä varsinkaan mikään kielipeli. Luonnollisen kielen lause on lauseessa esiintyvien sanojen ja käsitteiden merkityksen muuttamisen näyttämö. Kun lausumme lauseen alkaa sen subjekti (kieliopillisen subjektin paikalle sijoitettu sana tai käsite) muuttaa predikaatin (kieliopillisen predikaatin paikalle sijoitetun sanan tai käsitteen) merkitystä; ja toisin päin. Vain tämä ei-referentiaalinen näkemys lauseesta ajatusten muuttamisen näyttämönä (ilmaistuna dialektisessa, teoreettisesti asennoituvassa ja tuon asenteen vahvistamassa kielessä) voi auttaa meitä ymmärtämään, miten mielikuvitus ja luonnollinen kieli ovat yhteydessä toisiinsa. Ollessaan keskeneräistä ja jäsentymätöntä on sekä runoilijan että tutkijan (jopa luonnontieteilijän) ajattelu ja puhe kosketuksessa mielikuvien esikäsitteelliseen virtaan, mistä ennennäkemättömät ja ennustamattomat ideat nousevat, jos ovat noustakseen. |
17.3.2026 18.15 - 19.45 | Andrew & Alexander Fingelkurtz: How does conscious connected breathing influence the contents of self-experience In this talk, we will explore the alterations in self-awareness during prolonged altered states of consciousness (ASC) induced by the Conscious Connected Breathing (CCB). Drawing on a multimodal study with 14 participants, we will present findings from qEEG, psychometric assessments, and self-reports showing profound shifts in self-consciousness—such as ego dissolution, disembodiment, and mystical-type experiences. EEG data further reveal dynamic alterations across three brain operational modules related to three phenomenal aspects of Selfhood: the “Self,” “Me,” and “I.” We will examine how these changes unfold across the CHARGE, PROCESS, and INTEGRATION phases, highlighting differences between complete and partial mystical experiences. |
31.3.2026 18.15 - 19.45 | Esa Soini: Kaiken loppu ”Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus.” Tämä lainaus on Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan 3. luvun alusta. Ja tosiaan tässä meidän universumissamme kaikella on alku ja kaikella on loppu. Yksi 1800-fysiikan pääsuunnista oli lämpöopin eli termodynamiikan tutkimus. Tämän yhteydessä tehtiin maailmankuvaamme. järkyttänyt tulos: maailmankaikkeus ei ole muuttumaton ja ikuinen, vaan se kehittyy ja kulkee kohti tuhoa. Tämä päätelmä johdettiin termodynamiikan toisesta pääsäännöstä eli entropian kasvun laista. Epäjärjestys kasvaa ja lämpötilaerot tasoittuvat vääjäämättömästi tässä maailmassa. Tässä esityksessä tarkastellaan erilaisten asioiden ja ilmiöiden elinkaaria sekä mahdollisuuksia vaikuttaa niihin. Tunnetusti kaikki elollinen - ihminen mukaanluettuna - syntyy ja kuolee aikanaan. Mistä tämä johtuu, mitkä rajoitukset koskevat yksilöiden elämää ja onko näitä rajoituksia mahdollista väljentää? Ihminen on luonut erilaisia organisaatioita: perheitä, sukuja, klaaneja, valtioita, imperiumeja, liikeyrityksiä, uskontoja, jne. Eivät mitkään näistäkään ole ikuisia. Mitkä lait ja olosuhteet aiheuttavat vaihtelua eri organisaatioiden elinkelpoisuudessa? Ihmiskunta on kehittänyt erilaisia sivilisaatioita. Kuinka pitkäikäisiä ne ovat olleet ja miten niiden on käynyt. Onko nykyisellä (länsimaisella) sivilisaatiolla tulevaisuutta? Ihminen on eläinlaji muiden joukossa. Lajit ovat yleensä olleet tuomittuja häviämään ajan mittaan eli kokemaan sukupuuton. Miksi ihminen olisi poikkeus? Mitkä tekijät voisivat aiheuttaa ihmiskunna häviämisen tästä maailmasta? Kotimme tässä unversumissa on planeetta Tellus, joka kiertää varsin normaalia tähteä eli Aurinkoa. Mitä tiedämme planeettamme ja aurinkokuntamme synnystä ja lopusta? Voimmeko jotenkin vaikuttaa niihin? Jos oma maailmankaikkeutemme kulkee kohti tuhoa, niin onko se kaiken loppu? Miten ja koska universumin loppu voi tulla ja onko tuho jotenkin vältettävissä? |
14.4.2026 18.15 - 19.45 | Pasi Saukkonen: Voidaanko maahanmuutosta keskustella järkevästi? Ihmiskunta on aina ollut liikkeellä, ja väestönkasvun seurauksena entistä useampi muuttaa elämänsä aikana valtiorajojen ylitse, kansainvälisesti. Kansainvälisen muuttoliike on hyvin moninaista, ja maahanmuuttajat ovat taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Maahanmuutolla on niin ikään monenlaisia seurauksia vastaanottaville yhteiskunnille, niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Ilmiön moninaisuuden rinnalla meillä ja muualla käydään hyvin yksinkertaistettua, vahvasti arvotettua ja usein myös tiedosta piittaamatonta keskustelua maahanmuutosta ja kansainvälisestä liikkuvuudesta. Voisiko toisenlainen todellisuus olla mahdollinen? Voitaisiinko maahanmuutosta keskustella järkevästi? |
28.4.2026 18.15 - 19.45 | Ismo Koponen: ( Aihe ilmoitetaan myöhemmin) |