Kokoukset ja tilaisuudet
Luonnonfilosofian seura järjestää keskustelu- ja esitelmätilaisuuksia sekä konferensseja. Seura kokoontuu syys- ja kevätkaudella esitelmä- ja keskustelutilaisuuksiin yleensä tiistaisin klo 18.00-19.45 Tieteiden talolla, osoitteessa Kirkkokatu 6, 00170 Helsinki. Yleisöllä on näihin tilaisuuksiin vapaa pääsy. Seura järjestää myös laaja-alaisia poikkitieteellisiä symposioita, luentosarjoja ja teemailtoja. Katso myös luettelo menneistä tilaisuuksista. Useista tilaisuuksista on audio- tai videotaltiointi. Tilaisuuksia on myös usein mahdollisuus seurata suorana verkossa. Voit myös osallistua keskusteluun Seuran Facebook-ryhmässä.
Tilaisuudet syksyllä 2025
Alla on luettelo Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksista syksyllä 2025. Useat tilaisuudet videoidaan, joten ne ovat jälkikäteen katsottavissa Youtubessa, kuten monet aiemmatkin tilaisuudet.
Luentolyhennelmiä lisätään, kun niitä saadaan esitelmien pitäjiltä. Viranomaisten asettamat kokoontumisrajoitukset saattavat vaikuttaa ohjelmaan.
Tämä on alustava ohjelma, joka täydentyy kesän 2025 aikana.
16.9.2025 18.15 - 19.45 | Mikko Ritala: ALD ja mikroelektroniikka |
30.9.2025 18.15 - 19.45 | Esa Soini: Autokratiat ja demokratiat – yhteiskuntajärjestelmien kilpailu Ihmiskunta on aikojen saatossa järjestänyt yhteisöjen hallinnon monin tavoin. Vaeltavat metsästäjä-keräilijät elivät pienissä klaaneissa, joilla oli metsästystä ja yhteisön turvallisuutta johtanut päällikkö. Maanviljelyksen myötä yhteisöt kasvoivat suuremmiksi ja loivat monimutkaisemman hallintojärjestelmän. Syntyi yksinvaltaisten jumalkuninkaiden johtamia valtioita. Sitten alkoi kehittyä monipuolisempia hallintorakenteita, kuten aristokratia, oligarkia, gerontokratia, plutokratia, meritokratia ja demokratia. Yhteiskuntajärjestelmien vaihtelu oli suurta. Yhteiskunnat sortuivat ajan melskeissä usein anarkiaan. Hyvin yleiseksi ja kestäväksi järjestelmäksi tuli monarkia, joka perustui perinnölliseen tai vaaleilla valittuun kuninkuuteen. Kansanvaltaan perustuva demokratia kukoisti jonkin aikaa antiikin aikana, mutta katosi sitten lähes pariksi vuosituhanneksi. Itse asiassa demokratiaa pidettiin pitkään epäonnistuneena yhteiskuntajärjestelmänä. Valistuksen aika toi demokratian uudelleen muotiin. Lukutaidon yleistyminen ja tiedon leviäminen kirjoitettujen painotuotteiden kautta nosti yhteiskunnallisen tietoisuuden tasoa. Demokratia sai uuden mahdollisuuden, kun osa Iso-Britannian Pohjois-Amerikan siirtomaista itsenäistyi ja päätti valita halintomuodokseen demokratian. Yhdysvaltojen synty ja menestys innoitti demokratian leviämistä muihinkin valtioihin. Tavattoman sotaisa ja levoton 1900-luku oli yhteiskuntajärjestelmien välisen kamppailun näyttämönä. Monet hauraat demokratiat muuttuivat ympäri maailmaa diktatuureiksi. Toisessa maailmansodassa monet diktatuurit kukistuivat ja 20. vuosisadan loppupuolella liberaalit demokratiat näyttivät saavan selvän yliotteen muista yhteiskuntajärjestelmistä. Tämä tilanne ei kuitenkaan ollut pysyvä. Uusi vuosituhat on todistanut autoritääristen järjestelmien uutta nousua. Tällä hetkellä on käynnissä suuri kamppailu demokratioiden ja autokratioiden välillä. Esityksessä kuvaamme tätä taistelua ja pyrimme arvioimaan sen seurauksia. |
14.10.2025 18.15 - 19.45 | Tarkko Oksala: Yhteiskunnan itseorganisoituminen
|
28.10.2025 18.15-19.45 | Pekka Mäkelä: Teköäly ja ihmisen vastuu |
11.11.2025 18.15-19.45 | Julius Telivuo: Gilles Deleuze Luento käsittelee luonnonfilosofiaa ja luonnontieteitä Gilles Deleuzen (1925–1995) filosofiassa. Deleuze hyödyntää teoksissaan poikkeuksellisen paljon luonnontieteellisiä ja matemaattisia käsitteitä. Ne ovat tärkeä osa hänen empirismiään ja materialismiaan. Deleuzen tapa käyttää tieteellisiä käsitteitä uudenlaisissa yhteyksissä on herättänyt hämmennystä ja myös kritiikkiä. Etenkin varhaisemmassa tuotannossaan Deleuze hyödyntää tieteellisiä käsitteitä rakentavasti osana filosofista järjestelmäänsä. Tämä näkyy selvimmin varhaisessa pääteoksessa Différence et répétition (1968, Ero ja toisto), jossa erityisesti differentiaalilaskennan, termodynamiikan ja biologisen yksilönkehityksen teoreettiset perustat ovat metodologisesti tärkeässä osassa. Deleuze kuitenkin muotoilee myöhemmässä tuotannossaan yhä selkeämmän eron filosofisen ja tieteellisen ajattelun välille. Tämän seurauksena hänen hyödyntämänsä tieteelliset käsitteet voivat myöhäistuotannossa näyttäytyä jokseenkin marginaalisina havainnollistuksina ja esimerkkeinä. Väitän kuitenkin, että luonnontieteelliset teoriat ja käsitteet säilyttävät rakentavan roolinsa Deleuzen tuotannossa loppuun asti. Tutkimalla tätä roolia voimme ymmärtää paremmin tieteen ja ajattelun luovuuden mahdollisuuksia ja rajoja. |
25.11.2025 18.15 -19.45 | Arvi Hakanen: Gödelin epätäydellisyysteoreema tekee kvanttikaksoisrakokokeesta epäjohdonmukaisen ------ Luonnonfilosofian seuran syyskokous 2025 pidetään 25.11.2025 klo 17-18 salissa 2028 |
9.12. 2025 18.15 -19.45 | Heikki Hyötyniemi: Elämän akveduktio |