12. Antti-Veikko Perheentupa 6.5.2001

Antti-Veikko Perheentupa 6.5.2001 Luonnonfilosofian seura

Hyvä keskustelupiiri

Palaan vielä kysymykseen informaation olemuksesta. Syynä on että kuukausi sitten jätin jostakin syystä reagoimatta Kullervo Rainion puheenvuoroon, jossa hän lähti pohtimaan esittämääni rakenteellisen i:n käsitettä. Totean samalla heti - kun olen näitä asioita mietiskellyt - että nostamastani kysymyksestä pitäisi oikeastaan saada aikaan vähän perusteellisempi artikkeli; erillisten puheenvuorojen puitteissa en taida kyetä tekemään itseäni ymmärrettäväksi. Tavoitteena on tapani mukaan eräänlainen ajatuskoe, joka lähtee liikkeelle ajatteluamme keskeisesti sitovien käsitteiden, tällä kertaa informaation käsitteen, toisin tulkitsemisesta.

En ole varma, tarkoitammeko Kullervo Rainion kanssa rakenteelliselle i:lla samaa asiaa, sillä hänen käyttämänsä esimerkit edustivat ihmisen maailmaa tai aikaansaannoksia. Tämä saattoi olla sattuma; mutta oman käsitykseni mukaan ihmisen toiminnan tulokset muodostavat vain erikoistapauksen kaikesta todellisuudessa esiintyvästä rakenteellisesta i:sta. Olen jo aikaisemmin esittänyt sellaista ajatusta, että i.on todellisuuden läpikäyvä ominaisuus. Toisin sanoen kaikki ilmiöissä ja olioissa havaittavat ominaisuudet, jotka tarjoavat tietoa niitä tarkasteleville subjekteille, ovat potentiaalista i:ta, joka toteutuu suhteessa tiedostaviin subjekteihin.. .

Poikkean välillä kysymykseen subjekteista eli subjektista ilmiöistä, joita olen käsitellyt kirjassa Salaperäinen minuus. Poikkeamista puoltaa ainakin se, että Paul Talvio totesi kerran koko käsitteen hänelle vaikeasta hahmottuvaksi. Subjektisia ilmiöitä ovat minun mielessäni ja kielessäni kaikki sellaiset oliot, jotka tekevät valintoja - siitä riippumatta, miten suppeassa tai väljässä asteikossa niiden valinnat ovat mahdollisia. (Ihmisen ja matelijan valintaskaalat ovat eri maailmoista, mutta itse valintojen tekeminen on yhteistä.) Valitseminen edellyttää subjektilta ainakin kahta ominaisuutta, nimittäin tietoisuutta ja tahtoa, joiden taso voi jälleen olla (ihmisen näkökulmasta) kuinka vaatimaton tahansa. Näistä ominaisuuksista voidaan mielestäni rakentaa subjektisen ilmiön määritelmä.

Valinnat mahdollistuvat, kun subjekti kykenee hankkimaan tietoa ympäristöstään (ja itsestään). Tämä taas vaatii, että subjekti osaa tulkita ympäristön tarjoamaa i:ta. Tarvittava tulkitsemiskyky on valtaosaltaan subjektien olemukseen liittyvää (ns. vaistoja, viettejä, esitietoisuutta yms.) Sen sijaan ulkoista todellisuutta koskeva tieto edellyttää aina kykyä ottaa vastaan sitä koskevaa i:ta eli ympäristön ominaisuuksien aistimista tavalla tai toisella. Miltähän kuulostaisi tällainen määritelmä: Tieto on yhden tai useamman (saman lajin ?) subjektin tulkintaa todellisuuden ominaisuuksien tarjoamista informaatiosta. Ainakin se tarkoittaa, että alkuperäistä tietoa syntyy vain kohdatusta ja tulkitusta rakenteellisesta i:stä. I:n käsitteen keskeinen sisältö tarkoittaa tällaisessa ajattelutavassa oleellisesti muuta kuin informaatioteorioissa, joissa käsitellään vain i:n siirtoa subjektien välillä eli aikaisemmin esittämäni jaottelun (Korotkov) mukaan operatiivista i:tä ja siitäkin lähinnä kapeaa erityisaluetta, ihmisten keskinäistä elektronista I:n siirtoa. Keskeisin esille nostamaani näkökulmaa koskeva kysymys on tietenkin se, miksi tällaista käsitteen laajennusta tarvittaisiin, mitä mieltä siinä olisi. Sama kysymys voidaan kohdistaa muihinkin sellaisiin yleiskäsitteisiin, joilla ei ole mitään konkreettista vastinetta tuntemassamme todellisuudessa, eli ainakin massaan ja energiaan.. Massaa voimme havaita vain aineiksi muotoutuneina. Toki puhutaan myös alkeishiukkasten massasta, mutta se on jo täysin abstrakti asia. Mitään yleistä energiaa ei myöskään tunneta, vaan kaikille energian ilmenemismuodoilla on jokin laatu ja siihen liittyviä ominaisuuksia. Silti tuskin kukaan haluaa kieltää näiden käsitteiden teoreettista merkitystä.

Varsinainen tarve puhua I:sta todellisuuden yleisenä ominaisuutena saattaa liittyä kehityksessä epäjatkuvuuden, ts. emergenttien hyppäysten, ymmärtämiseen. Tällöin i ei liittyisi vain siiten, miten subjektit saavat tietoa todellisuudesta vaan mahdollisesti myös siihen, miten todellisuus on muotoutunut ja edelleen muotoutuu. Kukaan ei liene väittänyt, että emergentti tapahtuma syntyy pelkästä energian tai/ja massan lisääntymisestä. Tarvittavan lisätekijän täytyy olla laadullinen tai hahmollinen, siis i:tä edellä tarkoittamassani mielessä. Tietenkin siitä tekijästä voidaan käyttää muitakin käsitteitä. Saman käsitteen käyttöä puoltaa se, että todellisuuteen ilmaantuneet uudet laadut, muodot tai hahmot ovat ihmisen näkökulmasta niitä samoja asioita, jotka myöhemmin ilmenevät rakenteellisena i:nä.

Ajatukseni ei ole uusia, vaikka olen pyrkinyt hahmottamaan sitä uudella tavalla. Samankaltaisia ajatuksia oli vitalisteilla. Goethe puhui muotovoimista ja myöhemmän vitalismin tärkein edustaja Hans Driesch (1867 - 1941) kehitti teorian entelekiasta, elämään ohjaavasta voimasta. Energiakenttiä koskeva tiedon lisääntyminen on selvästi lisännyt tällaisten teorioiden uskottavuutta. Asiasta kiinnostuneille suosittelen tutustumista englantilaisen biologin Rupert Sheldraken tuoreisiin kenttäteorioihin.

Tässä keskustelussa minulle on valjennut asia, jota en ymmärtänyt kirjoittaessani "Salaperäistä minuutta". Kun totesin nykytieteen maailmankuvan muodostuvan kolmesta perustekijästä, nimittäin energiasta, massasta ja informaatiosta - luetteloon on tietenkin lisättävä aika - en ollut tietoinen siitä, ettei i ilmeisesti ole lainkaan fysiikallinen käsite. Heissenberg ei kirjassa Fysiikka ja filosofia käytä tätä käsitettä kertaakaan. Hawkingin Ajan lyhyessä historiasta voi nähtävästi todeta samaa. Tämän jälkeen ymmärrän paremmin, miksi ajatuskokeeni seuraamisessa on monien tielle noussut ylittämättömiä kynnyksiä.

Lopuksi pieni hyppy aitoon kokemiseen. En voinut muuta kuin jälleen kerran hartaasti ihmetellä, millä vauhdilla ja voimalla lehti viime perjantaina tuli koivuun. Se tapahtui muutamassa tunnissa. Luonnossa on todella mahtavaa voimaa.

Kevätterveisin

Antti-Veikko Perheentupa