Tilaisuudet kevätkaudella 2024

Tilaisuudet kevätkaudella 2024

Alla on luettelo Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksista keväällä 2024. Useat tilaisuudet  on videoitu, joten ne ovat  katsottavissa Youtubessa, kuten monet aiemmatkin tilaisuudet. 


 

23.1.2024 18.00 - 19.45
sali 104

Tuomo Suntola: ALD tekniikka vuoden 2018 Millenium palkinnon taustalla

Millennium palkintoon vuonna 2018 johtaneen ALD-tekniikan keksimisestä ja ensimmäisestä patenttihakemuksesta tulee tänä vuonna kuluneeksi 50 vuotta. Kerron esitelmässä keksinnön taustoista, oivallukseen johtaneista tekijöistä, toimintaympäristön kehittymisestä, menetelmän tieteellisestä vastaanotosta sekä tekniikan pitkästä tiestä elektroluminesenssinäyttöjen tuotantoon ja jatkojalostukseen modernien mikrosirujen keskeiseksi valmistustekniikaksi.

VIDEO

 

6.2.2024 18.00-19.45
sali 104

Leonardo Almeida-Souza: Recombinant DNA technology: Principles, history and uses

The understanding of how our DNA encodes and passes information was arguably one the most influential scientific discoveries of the 20th century. This knowledge allowed us to develop a series of techniques, called recombinant DNA technologies, to use and manipulate the information stored in DNA to probe and understand various aspects of our own biology and of all living organisms.

 In this lecture, I invite you to accompany me through the evolution of the exciting field of molecular biology. From its initial discoveries until its modern uses to manipulate organisms, produce medicines, and cure genetic human diseases.  Finally, I will discuss the future direction of the field and ask the question: How far is too far when it comes to genome manipulation?

VIDEO







 

20.2.2024 18.00-19.45
sali 104
Tarkko Oksala: Muotoilu reagointina maailman muutokseen

Tämän esityksen tarkoitus on kuvailla, selittää ja ennakoida muotoilua reagointina maailman muutoksiin. Muotoilu on toiminnan ja sen edellytysten käsitteellistä valmistelua ja mallintamista. Toiminta muuttaa maailman tilaa. Muutos voi olla hyödyksi tai haitaksi. Tähän reagoidaan muutosta tukien tai vastustaen. Ajallista muutosta kuvataan kalenterin tai kellon avulla. Paikallista muutosta esitetään karttojen avulla. Nämä näkökulmat voidaan yhdistää. Luonto on pitkällisten muutosprosessien tulos ja luonnon tilaan reagoidaan ensisijassa nykyisten kriittisten ilmiöiden mukaan. Samalla mielen muutokset vaikuttavat ratkaisuihin. Keskeinen kysymys maailman muutoksessa on muuttuuko ihminen. Ihminen on sosiaalinen eläin ja kehitykseen vaikuttavat yhteiskunnan, kulttuurin ja arvojen muutokset. Muotoilun ja maailman vuorovaikutuksen tutkiminen edellyttää tiedepohjaista lähestymistä ja Designologiaa eli muotoilun tiedettä tai tieteellistä muotoilua. Tämä muutos itse muotoilun ymmärtämisessä on reaktio maailmaa uhkaaviin kriiseihin ekologian ja rauhan kysymyksissä. Esityksessä käsitellyt asiat luovat pohjaa muotoilun arvioinnille, ymmärtämiselle ja visioinnille.




 
5.3.2024 18.00 -19.45
sali 104

Rögnvaldur Ingthorsson: The Dispute about Truth, what is really all about?

The philosophical dispute about truth is a confusing mess of conflicting views and approaches. In this talk I will attempt to sort out some of the confusion by offering an overview and analysis of the more popular theories of truth. In the analysis I follow a suggestion from Kirkham (1992), notably that an analysis should go beyond what the proponents of each theory say about truth to also try to figure out (i) what their meta-philosophical stance is to answering the question “what is truth?” (basically, what they think philosophy is all about), and (ii) whether that stance is equally appropriate for the critical evaluation of all theories of truth, some of which may presuppose a different view of what philosophy is all about. When looking at the different theories in this way it appears that most of the disagreement about truth boils down to the following. Because of widely divergent presuppositions about what philosophy is all about, different philosophers take “truth” to refer to different things. As a result they end up offering different (and mostly compatible) accounts of different things, rather than different and incompatible accounts of the same thing. Some take philosophy to be essentially about language, and so understand the question “what is truth” as a question about the function of the truth predicate in natural languages. Deflationary and pluralist accounts of truth fall into this category. Some think philosophy is fundamentally epistemology and so believe it revolves around the question of how we know that a proposition is true. Epistemic versions of the coherence and pragmatist theories belong in this category. Others think philosophy is an attempt to understand the fundamental features of reality and so assume that truth is a feature of reality, such as the relation between content of ideas and what those ideas are about. The correspondence theory and metaphysical versions of the coherence and identity theory belong in this category. In conclusion, there is a lot less genuine disagreement about truth than what is popularly believed, and the little disagreement there is revolves just as much about the proper aims (and limits) of philosophy. What we get are complementary accounts of what truth is (an ontological question), how we talk about truth (a question about language), and how we justify belief (an epistemic question).


 

19.3.2024 18.00 -19.45
sali 505

Tuomo Suntola: DU-mallin päivitys

Dynaamisen Universumin mallin esiesityksestä Luonnonfilosofian seurassa on kulunut 25 vuotta. Malli on saanut osakseen sekä ihailua että vastustusta. Ihailua on tullut niiltä, jotka ovat malliin perehtyneet, vastustusta lähinnä niiltä, jotka eivät ole siihen perehtyneet. Ihailu on perustunut mallin selkeyteen, ennusteiden tarkkuuteen ja mallin mahdollistamaan kokonaisvaltaiseen todellisuuskuvaan. Vastustuksen taustana on vahva usko nykyisiin, tieteen huiman kehityksen tuottamiin teorioihin, joihin tiedeyhteisön totuuden omistajan rooli  ja auktoriteetti rakentuu.

Palautamme mieliimme DU-mallin keskeiset ominaisuudet ja sen nykyteorioille tuomat haasteet. Kerron esitelmässä DU-mallin eri vaiheissa saamasta palautteesta ja teorian tunnetuksi tekemiseen liittyvistä nykyisistä aktiviteeteista.

Dynaamisesta Universumista löytyy äänitteitä ja videoita Luonnonfilosofian sivulta Esitelmiä | Luonnonfilosofian seura ry sekä YLE AREENA:sta, Juuso Pekkinen, "Tuomo Suntola ja dynaamisen universumin teoria", 29.5.2018, kuuntele. Tieteellisiä julkaisuja on ladattavissa sivulta Dynamic Universe » Physics Foundations Society.

 

Seuran kevätkokous pidetään ennen esitelmää alkaen klo 17.00 salissa 208. Käsiteltävä sääntömääräiset asiat.

Tilinpäätös 2023

Toimintakertomus 2023

 

2.4.2024 18.00-19.45
sali 104

Luonnonfilosofian seuran jäsenten omien tutkimusten esittelyä.

Annika Sydänmaa: Oikean ja väärän tosiasiat

Esityksen mukaan on olemassa tekoja ja niiden seurauksia, jotka ovat todistettavissa moraalisesti oikeiksi tai vaadittaviksi ja vääriksi (ainakin jos uskomme toisten ihmisten ja muiden eläinten kärsivyyteen ja haluihin). Aluksi pohditaan sitä, mitä tarkoitamme "vaadittavalla" ja "väärällä" - sekä erityisesti "pitämisellä-olla" ja "ei-saamisella-olla". Puhuja päätyy siihen, että ON OLEMASSA jotakin (haluja), mitä voi sanoa "ei-saamiseksi-olla" - eli ei-saaminen-olla (vääryys) on kaikkien myönnettävä TOSIASIA. Siksi: Humen giljotiini on kumottavissa (eli jostakin, mikä on, VOI päätellä, mitä ei saa olla), jos olemme valmiita nimittämään haluja ei-saamisiksi-olla - mitä puhuja pitää perusteltuna.

Jukka Tienari: Tapahtumien kierteitä maan pinnalla

Akateeminen työnjako on johtanut siihen, että luonnonmaantiede ja biologiset tieteet opetetaan erikseen, mikä ei välttämättä anna parasta mahdollista kokonaiskuvaa luonnonilmiöstä. Tässä esityksessä käsitellään mahdollisuuksia rakentaa tulevaisuudessa nykyiselle opetustavalle vaihtoehtoista integroitua luonnontieteen opetusmallia, jossa opetettaisiin aluksi maan pinnan luonnonilmiöiden yleisiä perusteita. Tämän tyyppistä lähestymistapaa on aikaisemmin sovellettu esimerkiksi biogeokemiassa, joka pyrkii yhdistämään maan pinnan elävän ja elottoman luonnon tapahtumat yhdeksi järjestelmäksi. Tämä on sikäli perusteltua, että eloton luonto on liukuva käsite, koska eliöt ovat muuttaneet monien sen komponenttien kemiallista koostumusta. Maan pinnalla voidaan kuitenkin erottaa myös sellaista elotonta luontoa, johon eliöt eivät pysty ainakaan merkittävästi vaikuttamaan. Siksi integroiva opetus voisi käsitellä rinnakkain tätä ”puhtaasti” elotonta luontoa, elottoman ja elävän luonnon yhteisvaikutuksena käynnistyviä tapahtumasarjoja sekä elävää luontoa ja osoittaa, että näissä kaikissa etenee samantyyppisiä tapahtumien kierteitä.

16.4.2024 18.00-19.45
sali 104

Tapio Ala-Nissilä: Kvanttitietokoneen tiekartta Suomessa

Kubitteihin eli kaksitilaisiin kvanttikomponentteihin perustuva tietokone on tällä hetkellä lupaavin ja pisimmälle kehitetty sovellus, joka perustuu täysin uuteen kvanttiteknologiaan. Suomessa on Otaniemen entisen Kylmälaboratorion perinteen kautta kehittynyt poikkeuksellisen korkeatasoinen asiantuntemus tällaisten laitteiden rakentamisesta ja toiminnasta. Aalto-yliopisto, CSC ja VTT ovat yhdessä käynnistäneet FiQCI-projektin, jonka tarkoitus on pitää Suomi kansanvälisessä eturintamassa kvanttikoneiden suhteen. Tähän kuuluu kvanttikoneiden rakentaminen, ylläpito ja sovellukset sekä tieteenteossa että kaupallisessa käytössä. Tässä esitelmässä pidän yhteenvedon FiQCI:n nykytilasta ja tulevaisuudesta.

 

ESITYS

 

14.5.2024 18.00-19.45
sali 104

Paavo Pylkkänen: Tietoisuustutkimuksen tulevaisuus

Tietoisuus on viime vuosikymmeninä ollut intensiivisen tutkimuksen kohteena filosofiassa, psykologiassa, neurotieteissä, kognitiotieteissä, tekoälyssä ja myös matematiikan ja fysiikan kaltaisilla tieteenaloilla.  On syntynyt uusi monitieteinen tutkimusala, tietoisuustutkimus, jolla on vakiintuneita konferensseja, tieteellisiä aikakauslehtiä, koulutusohjelmia ja instituutioita.

Filosofialla (sekä "analyyttisellä" että "mannermaisella") on ollut keskeinen rooli tietoisuustutkimuksessa, olipa kyse sitten aiheen historiasta tai nykyisistä keskusteluista.  Tietoisuuden nykyinen suosio monien eri alojen tutkimuskohteena johtuu kuitenkin erityisesti aivojen kuvantamistekniikoiden nopeasta kehityksestä sekä tekoälyn ja robotiikan edistymisestä.  Filosofian ja näiden erityistieteiden välinen vuorovaikutus onkin ollut ratkaisevan tärkeää nykyaikaisen tietoisuustutkimuksen syntymiselle.

Filosofi Robert Van Gulickin mukaan filosofisesti kiinnostavia tietoisuuden piirteitä ovat kvaliat, fenomenaalinen rakenne, subjektiivisuus, minä-perspektiivinen organisoituminen, ykseys, intentionaalisuus ja “läpinäkyvyys”, sekä dynaaminen virtaus.  Myös "kokeminen" itsessään on monien mielestä olennainen ja selityksellisesti haastavin tietoisuuden piirre.

Keskeinen haaste on selittää, miten tietoisuus on syntynyt.  Onko se todellisuuden perustavanlaatuinen piirre, ja jos ei ole, miten tietoisuuden eri ominaisuudet ovat syntyneet (tai miten ne voisivat syntyä) ei-tietoisista entiteeteistä ja prosesseista?  Lisäksi on keskusteltu paljon tietoisuuden funtiosta.  Onko tietoisuudella kausaalisia voimia, toisin sanoen onko organismin toiminnan kannalta merkitystä sillä, onko se tietoinen vai ei?   Vuosien varrella tietoisuudesta on esitetty useita erilaisia näkemyksiä ja teorioita, mutta siitä, miten tietoisuus tulisi ymmärtää, ei ole vieläkään päästy yksimielisyyteen. Jotkut sanovat, että sitä ei ole olemassa, joidenkin mukaan se voidaan palauttaa neuraalisiin prosesseihin; jotkut sanovat, että se on ei-redusoituva, ei-fyysinen ominaisuus tai entiteetti; jotkut sanovat, että se on vahvasti sidoksissa fundametnaaliseen (kvantti)fysiikkaan, ja jotkut sanovat, että emme tule koskaan ymmärtämään sitä.

Esitelmä tarjoaa johdatuksen tietoisuustutkimukseen ja arvioi alan tulevaisuusnäkymiä viimeaikaisten teorioiden ja debattien valossa.

 

3.6.2024 18.00-19.45
sali 104

Martín López Corredoira: The Twilight of the Scientific Age

Several topics within History/Philosophy/Sociology of Science are discussed, to argue that fundamental research is in decline. 
Some of the problems of science nowadays, which constitute some symptoms of the decline of our culture, are: First, our society is drowned in huge amounts of knowledge. Most of it is about research of little importance to progress our world view or produces no advances in the basic fundamentals of pure science. Instead, we invent countless technical applications or investigate secondary details. Second, in the few fields where some important aspects of unsolved questions have arisen, powerful groups of administrators of science control the flow of information. They have inherent biases resulting in a preference for consensus truths, rather than having objective discussions within a scientific methodology. This process gives few guarantees that we are obtaining solid new truths about nature. Finally, should the current scientific process continue the way it is, individual creativity is condemned to disappear. Indeed, truly creative scientists are substituted by large corporations of administrators and politicians of science specialised in searching ways of getting money from States in megaprojects with increasing costs and diminishing returns.