Kokoukset ja tilaisuudet

3.2.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Tarkko Oksala: Kategoria-ajattelu, filosofia ja luonto

Esityksessä tarkastellaan kategorisen ajattelun perusteita kohdistettuna luontoon. Ensin on esitetty historiallisia näkemyksiä ja käsityksiä kategorioista, jotka ovat rationaalisen ajattelun edellyttämiä maailman jäsennyksen perusteita. Toiseksi on tarkasteltu ajattelun, tieteen ja filosofian porrastuvia luokituksia. Kolmanneksi on pohdittu esimerkkien valossa luonnon tutkimuksen riippuvuutta kategorioista. Luonto on syntymänsä jälkeen kehittynyt epäorgaanisesta sisältämään orgaanisen tason ja ihmisen kulttuurin yli-orgaanisena asiana. Tällöin keskeiseksi filosofiseksi kysymykseksi nousee luonnon ja ihmisen suhde. Ongelma on ekologinen, esteettinen ja eettinen ja siten hallittavissa viime kädessä kategorisen etiikan avulla. Tavoitteena on ihmisen tuntemassa, hallitsemassa ja kehittämässä maailmassa eli Antropokosmoksessa saavuttaa ekolo-co-kulttuurinen symbioosi eli lyhyesti Symviability dynamiikka. Lopuksi käsitellään sitä, kuinka kategorinen ajattelu yhdistää inhimillisen ajattelun alkujuuret luoden perustan kaikelle yhteisymmärrykselle, unifikaatiolle ja konsilienssille.  

17.2.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Mikko Hyppönen: Teknologia ja konfliktit

Teknologia muuttaa konfliktien luonnetta ja puolustusvoimien operatiivista toimintaa. Esitys avaa, miten tekoälyä hyödynnetään muun muassa havainnoinnissa, ja autonomisissa järjestelmissä kuten drooneissa. Samalla tarkastellaan teknologian riskejä, eettisiä kysymyksiä ja vastuuta tilanteissa, joissa tekoäly puolustaa ihmisiä koneita vastaan, tai päinvastoin.

3.3.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Pauli Pylkkö: Runousoppia fyysikoille

Seuraavassa hahmotellaan teoreettisesti asennoitunutta dialektista kieltä, jolla voidaan kuvailla ja selventää keskeneräisiä ja jäsentymättömiä ajatuksia, myös milloin ne ovat mielikuvituksessa sulautuneet epämääräisiin, moniselitteisiin ja ristiriitaisiin mielikuviin.

Tämän teoreettisesti asennoituneen kielen täytyy siis kyetä kuvailemaan ja selventämään luonnollista kieltä (suomea, englantia...), jota käyttävät niin runoilijat kuin eri alojen tutkijatkin työssään, silloin kun joutuvat puhumaan vaikeista ratkaisemattomista ja ehkä ratkeamattomista ongelmista. He joutuvat keksimään, arvaamaan ja improvisoimaan ilman selviä tai valmiita ohjeita tai sääntöjä ongelmatilanteessa, missä on ainutkertaisia piirteitä.

Runoilijoiden ja tutkijoiden käytössä oleva kieli muuttuu jatkuvasti ja yllättävästi, eikä sen kuvaaminen ja selittäminen ota onnistuakseen normaalitieteen (kielitiede, kognitiotiede, looginen kielentutkimus...) käsitteillä ja teorioilla, jotka useimmiten kohdistuvat kanonisoituun (siis kehämäisesti juuri itse kielitieteen, kognitiotieteen ja loogisen kielentutkimuksen kanonisoimaan) kielenkäyttöön. Tehtävään tarvitaan teoreettista dialektista kieltä, jonka pohjana on luonnollinen kieli, mutta mihin on sitten istutettu ja kasvatettu sopivia dialektisia termejä ja dialektisia teoreettisia periaatteita ristiriitojen, käsitteiden muutosten, epämääräisyyden, moniselitteisyyden ja kehämäisyyden käsittelyyn — myös milloin näitä ominaisuuksia esiintyy itse tässä dialektisessa kielessä.

Teoreettisesti asennoitunut dialektinen kieli ei siis ole tavallista luonnollista kieltä, vaan teoreettisilla termeillä ja ideoilla rikastettua kieltä, joka pystyy kuvaaman sekä luonnollista kieltä että omaa ristiriitaisuuttaan ja kehämäisyyttään. Erityisesti se ei ole metakieli siinä merkityksessä, missä termiä käytetään logiikassa. Dialektinen teoreettinen asenne paljastaa, ettei luonnollinen kieli, tavallisinkaan kieli, ole faktojen välittämisen väline eikä varsinkaan mikään kielipeli.

Luonnollisen kielen lause on lauseessa esiintyvien sanojen ja käsitteiden merkityksen muuttamisen näyttämö. Kun lausumme lauseen alkaa sen subjekti (kieliopillisen subjektin paikalle sijoitettu sana tai käsite) muuttaa predikaatin (kieliopillisen predikaatin paikalle sijoitetun sanan tai käsitteen) merkitystä; ja toisin päin. Vain tämä ei-referentiaalinen näkemys lauseesta ajatusten muuttamisen näyttämönä (ilmaistuna dialektisessa, teoreettisesti asennoituvassa ja tuon asenteen vahvistamassa kielessä) voi auttaa meitä ymmärtämään, miten mielikuvitus ja luonnollinen kieli ovat yhteydessä toisiinsa.

Ollessaan keskeneräistä ja jäsentymätöntä on sekä runoilijan että tutkijan (jopa luonnontieteilijän) ajattelu ja puhe kosketuksessa mielikuvien esikäsitteelliseen virtaan, mistä ennennäkemättömät ja ennustamattomat ideat nousevat, jos ovat noustakseen.

17.3.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Andrew & Alexander Fingelkurtz: How does conscious connected breathing influence the contents of self-experience

In this talk, we will explore the alterations in self-awareness during prolonged altered states of consciousness (ASC) induced by the Conscious Connected Breathing (CCB). Drawing on a multimodal study with 14 participants, we will present findings from qEEG, psychometric assessments, and self-reports showing profound shifts in self-consciousness—such as ego dissolution, disembodiment, and mystical-type experiences. EEG data further reveal dynamic alterations across three brain operational modules related to three phenomenal aspects of Selfhood: the “Self,” “Me,” and “I.” We will examine how these changes unfold across the CHARGE, PROCESS, and INTEGRATION phases, highlighting differences between complete and partial mystical experiences.

31.3.2026 18.15 - 19.45
Hagman-sali

Esa Soini: Kaiken loppu

”Kaikella on määräaika. Jokaisella asialla on aikansa taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä istutus.” Tämä lainaus on Vanhan testamentin Saarnaajan kirjan 3. luvun alusta. Ja tosiaan tässä meidän universumissamme kaikella on alku ja kaikella on loppu.

Yksi 1800-fysiikan pääsuunnista oli lämpöopin eli termodynamiikan tutkimus. Tämän yhteydessä tehtiin maailmankuvaamme. järkyttänyt tulos: maailmankaikkeus ei ole muuttumaton ja ikuinen, vaan se kehittyy ja kulkee kohti tuhoa. Tämä päätelmä johdettiin termodynamiikan toisesta pääsäännöstä eli entropian kasvun laista. Epäjärjestys kasvaa ja lämpötilaerot tasoittuvat vääjäämättömästi tässä maailmassa.

Tässä esityksessä tarkastellaan erilaisten asioiden ja ilmiöiden elinkaaria sekä mahdollisuuksia vaikuttaa niihin.

Tunnetusti kaikki elollinen - ihminen mukaanluettuna - syntyy ja kuolee aikanaan. Mistä tämä johtuu, mitkä rajoitukset koskevat yksilöiden elämää ja onko näitä rajoituksia mahdollista väljentää?

Ihminen on luonut erilaisia organisaatioita: perheitä, sukuja, klaaneja, valtioita, imperiumeja, liikeyrityksiä, uskontoja, jne. Eivät mitkään näistäkään ole ikuisia. Mitkä lait ja olosuhteet aiheuttavat vaihtelua eri organisaatioiden elinkelpoisuudessa?

Ihmiskunta on kehittänyt erilaisia sivilisaatioita. Kuinka pitkäikäisiä ne ovat olleet ja miten niiden on käynyt. Onko nykyisellä (länsimaisella) sivilisaatiolla tulevaisuutta?

Ihminen on eläinlaji muiden joukossa. Lajit ovat yleensä olleet tuomittuja häviämään ajan mittaan eli kokemaan sukupuuton. Miksi ihminen olisi poikkeus? Mitkä tekijät voisivat aiheuttaa ihmiskunna häviämisen tästä maailmasta?

Kotimme tässä unversumissa on planeetta Tellus, joka kiertää varsin normaalia tähteä eli Aurinkoa. Mitä tiedämme planeettamme ja aurinkokuntamme synnystä ja lopusta? Voimmeko jotenkin vaikuttaa niihin?

Jos oma maailmankaikkeutemme kulkee kohti tuhoa, niin onko se kaiken loppu? Miten ja koska universumin loppu voi tulla ja onko tuho jotenkin vältettävissä?

14.4.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Pasi Saukkonen: Voidaanko maahanmuutosta keskustella järkevästi?

Ihmiskunta on aina ollut liikkeellä, ja väestönkasvun seurauksena entistä useampi muuttaa elämänsä aikana valtiorajojen ylitse, kansainvälisesti. Kansainvälisen muuttoliike on hyvin moninaista, ja maahanmuuttajat ovat taustoiltaan ja ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia ihmisiä. Maahanmuutolla on niin ikään monenlaisia seurauksia vastaanottaville yhteiskunnille, niin lyhyellä kuin pitkällä tähtäimellä. Ilmiön moninaisuuden rinnalla meillä ja muualla käydään hyvin yksinkertaistettua, vahvasti arvotettua ja usein myös tiedosta piittaamatonta keskustelua maahanmuutosta ja kansainvälisestä liikkuvuudesta. Voisiko toisenlainen todellisuus olla mahdollinen? Voitaisiinko maahanmuutosta keskustella järkevästi?

keskiviikko
29.4.2026 18.15 - 19.45
Cedercreutz-sali

Ismo Koponen: Kvanttiteorian innoittama pseudotieteen ja -filosofian pötypuhe

Kvanttiteorialla on pitkä historia meiltä ja tietoisuutta koskevien spekulatiivisten pohdintojen innoittajana, samoin todellisuuden luonnetta koskevassa spekulatiivisessa filosofiassa. Kvantti-antropologia ja -sosiologia ovat uudempia tulokkaita kvanttiteorian innoittamissa spekulatiivisissa tiedettä muistuttavissa näkemyksissä. Myös ns. agentiaalisen realismin filosofia, joka edustaa postmodernia feminististä filosofiaa, nojautuu vahvasti kvanttiteorian tulkintaa ja hakee oikeutustaan sen kautta. Agentiaalinen realismi onkin saanut kannattajia ns. uusmaterialistisen tiedekasvatuksen ja kasvatustieteen tutkijoiden tutkimusotteena.

Yhteinen piirre kvanttiteorian innoittamille näkemyksille on niiden halu hahmottaa todellisuutta ja sen ilmiöitä tietynlaisen holistisuuden, kytkeytyneisyyden ja aineettomuuden kautta. Toinen yhdistävä piirre on tiettyyn kvanttiteorian tulkintaan nojautuminen, tyypillisesti joko monen maailman tulkintaan tai Bohm-de Broglie tulkintaan. On sinänsä oikeutettua ja jopa hyödyllistä löytää uudentyyppisiä ajatusrakennelmia kvanttiteoriaan nojautuen, mutta samalla on kysyttävä, milloin innoitus johtaa selkeästi perusteettomaan tai vinoutuneesti perusteltuun argumentointiin, mihinkään todennettavaan ja uskottavaan perustuvaan tausta-ajatteluun. Kun tietty raja ylittyy, monet pseudotieteen ja pseudofilosofian pötypuheen piirteet tulevat tunnistettaviksi.

Tässä esitelmissä tarkastelen kvanttiteorian innoittamia pseudotieteellisiksi katsottavia näkemyksiä samoin kuin kvanttiteorian innoittamaa pseudofilosofista pötypuhetta muutamien tunnetuimpien esimerkkien kautta, joita ovat: mielen ja tietoisuuden spekulatiiviset yhteydet kvanttiteoriaan (Wendt, 2015; Strömme, 2025; Fingelkurts et al. 2019), Kvantti-antropologia (Kirby, 2011; Trnka & Lorencova 2017), Kvantti-sosiologia (Wendt, 2015) ja kvantti-minuus (Reveley, 2024). Lopuksi tarkastelen kvanttiteorian kasvatustieteessä uusmaterialistisen filosofian ja agentiaalisen realismin välittämänä (Milne & Scantlebury, 2019). Pyrin vastaamaan kysymykseen, missä määrin tarkastelemiani esimerkkejä voidaan pitää pseudotieteen ja -filosofian pötypuheena. Taustateoriana tässä tarkastelussa on uudempi pseudotieteeseen ja -filosofiaan paneutuva tutkimuskirjallisuus (Boudry, 2022; Boudry & Braeckman, 2011; Buekens & Boudry, 2015; Hansson 2009; Moberger, 2020).

Viitteet

Boudry, M. (2022). Diagnosing Pseudoscience – by Getting Rid of the Demarcation Problem Journal for General Philosophy of Science, 53, 83–101 https://doi.org/10.1007/s10838-021-09572-4

Boudry, M., Braeckman, J. (2011). Immunizing Strategies and Epistemic Defense Mechanisms. Philosophia, 39,145–161 https://doi.org/10.1007/s11406-010-9254-9.

Buekens, F., & Boudry, M. (2015). The Dark Side of the Loon. Explaining the Temptations of Obscurantism. Theoria, 81, 126-142. https://doi.org/ 10.1111/theo.12047

Hansson, S. O. (2009). Cutting the gordian knot of demarcation. International Studies in the Philosophy of Science, 23, 237–243. https://doi.org/10.1080/02698590903196007.

Fingelkurts, A.A., Fingelkurts, A.A., Neves, C.F.H. , Kallio-Tamminen, T. (2019) Brain-mind operational architectonics: At the boundary between quantum physics and Eastern metaphysics. Physics of Life Reviews 31, 122–133

Kirby, V. (2011). Quantum anthropologies: Life at large. Durham: Duke University Press.

Milne, C., & Scantlebury, K. (2019). Material Practice and Materiality: Too Long Ignored in Science Education, Cultural Studies of Science Education 18. Springer Nature Switzerland AG 2019. https://doi.org/10.1007/978-3-030-01974-7.

Moberger, V. (2020). Bullshit, Pseudoscience and Pseudophilosophy. Theoria 86, 595-611. https://doi.org/10.1111/theo.12271.

Reveley, J. (2024) Future possible educational selves and the many worlds interpretation of quantum mechanics, Educational Philosophy and Theory, 56:5, 401-406, DOI: 10.1080/00131857.2021.1977626

Strømme, M. (2025) Universal consciousness as foundational field: A theoretical bridge between quantum physics and non-dual philosophy. AIP Advances 15, 115319 (2025) https://doi.org/10.1063/5.0290984

Trnka, R., Lorencová, R. (2017) Quantum Anthropology: Man, Cultures, and Groups in a Quantum Perspective. Karolinum Press, Charles University, Prague.

Wendt, A. (2015) Quantum Mind and Social Science. Cambridge University Press, Cambridge, UK.

Poikkeuksellisesti keskiviikkona!