Tilaisuudet keväällä 2022
Alla on luettelo Luonnonfilosofian seuran tilaisuuksista keväällä 2022. Kaikki tilaisuudet on vidoitu, joten ne ovat jälkikäteen katsottavissa Youtubessa, kuten monet aiemmistakin tilaisuuksista.
8.3.2022 18.00-19.45 sali A300 | Ilpo Huhtaniemi: Hyvä ja paha testosteroni Testosteronin vaikutukset muhivat lähtemättömästi yhteiskunnassa, kulttuurissa, taloudessa ja politiikassa. Siihen on liittynyt sekä yksilön että kansakuntien tasolla voittoja, häviöitä ja skandaaleja. Mikä tämä hormoni oikeastaan on? |
22.3.2022 17.00-18.00 sali A300 | Luonnonfilosofian seuran kevätkokous 2022 Pidetään seuran sääntömääräinen kevätkokous. Kevätkokouksessa käsitellään seuraavat asiat:
|
5.4.2022 18.00-19.45 sali A300 | Heikki Sipilä: Aurinkokuntamme laajeneminen Vuonna 1929 Edvin Hubble julkaisu tuloksensa mittauksistaan galaksien punasiirtymistä, joista hän veti johtopäätöksen, että avaruus laajenee. Laajenemisnopeus on suoraan verrannollinen galaksien etäisyyteen toisistaan. Tätä verrannollisuuskerrointa kutsutaan Hubblen vakioksi. 30-luvulla de Sitter päätteli, että gravitaatiolla toisiinsa sidotut systeemit, kuten galaksit ja aurinkokunnat eivät laajene. Tätä päätelmää on pidetty totena, vaikka siitä ei ole olemassa selkeitä havaintoja. Havaintojen tekeminen on vaikeata, koska kosmologisessa skaalassa lähellä toisiaan olevien objektien etääntymisnopeus on hyvin pieni. Punasiirtymähavainnoissa on kysymys galakseista ja niiden nopeuksista satoja tai tuhansia miljoonia vuosia sitten. Aurinkokunnan dynamiikkaa pystyy tutkimaan fossiileista ja vuorovesisedimenteistä. Niistä on pystytty määrittämään maan pyörimisnopeuden muuttuminen aina satojen miljoonien vuosien taakse. Toinen riippumaton menetelmä on vuoroveden sedimenttien synnyttäminen kerrosten tutkiminen. Niistä voidaan päätellä kuun etääntyminen maasta satojen miljoonien vuosien aikana. Sekä fossiili- että sedimenttidataa käyttäen voidaan päätellä, että Aurinkokuntamme laajenee ja tästä kiveen kirjoitetusta datasta voidaan myös laskea arvo Hubblen vakiolle, joka on melko tiukkojen virhearvioiden rajoissa sama, mikä saadaan Hubble teleskoopin mittauksista. Aurinkokunnan laajeneminen antaa myös selityksen ”Faint Sun paradoxille”. |
19.4.2022 18.00-19.45 sali A300 | Eero Kallio: Tieto, taito ja tekniikka Käytännön elämässä taitoa arvioidaan usein joko sen käytännöllisyyden (toimivuus, vaikuttavuus) tai esteettisyyden kannalta. Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä on tavoitteen saavuttamiseen (vai toiminnan kohteeseen liittyvä kriteeri) ja jälkimmäisessä toiminnan näkyvän osan näkyviin piirteisiin liittyvä kriteeri. Taidolla on tyypillisesti joko fyysinen tai mentaalinen yleisolemus. Vaikka erottelu on perusteltu, tulee huomioida, että näiden luokkien välillä on useita kytkentöjä. Fyysiset taidot tulevat aina esiin, kun toiminta liittyy agentin kehon toimimiseen. Mentaaliset taidot korostuvat, kun älylliset toiminnot, kuten strategiset ja taktiset taidot, alkavat vaikuttaa toiminnan tuloksellisuuteen. Toiminnan kontekstilla on suuri merkitys sille, millaiset taidot ovat oleellisia. Teknologisen selityksen rooli on sitoa yhteen rakenteellisen (fyysisen) ja toiminnallisen (mentaalisen) selityksen kuilu. Agentin ja teknologian suhdetta voi tässä esitetyn valossa käsitellä tavoitteeseen suunnattuna intentionaalisena toimintana ja tämän rinnalla tapahtuvina fyysisinä tekoina. Tavoitteet ohjaavat tekoja, joita voidaan saavuttaa välineiden ja niiden taitavan käytön avulla. Ihmisen mahdollisuuksia rajoittavat tässä mielessä vain loogiset mahdollisuudet, joita voidaan toteuttaa fysikaalisten mahdollisuuksien rajoissa. |
3.5.2022 18.00-19.45 sali A300 | Juha Himanka: Suhteellisuusteoria ideologiana Fyysikko ja filosofi Albert Einsteinin merkittävimpänä saavutuksena pidetään usein suhteellisuusteoriaa. Kuten mullistavien löydösten kohdalla luontevaa on, teoria herätti aluksi vahvaa kritiikkiä. Nobel-palkittu natsifyysikko Philipp Lenard haastoi Einsteinin maan pyörimisliikkeestä akselinsa ympäri, jonka teorian mukaan on oltava suhteellista. Foucaultin heiluri ja vastaavat kokeelliset todistuksen maan kiertoliikkeelle voidaan kyllä selittää myös toisin kuin maan liikkeellä, mutta tällöin – muun universumin kiertäessä maata – kaukaisten tähtien olisi ylitettävä valon nopeus. Myös Einsteinin suuresti ihailema Nobel-palkittu fyysikko Hendrik Lorentz esitti samoihin aikoihin (1920-luvun alussa) vahvan kritiikin Einstein teoriaa vastaan. Hänen mielestään on järkevää pitää kiinni mahdollisuudesta todeta samanaikaisuus sekä erottaa aika ja tila, koska koetulokset eivät pakota hylkäämään eetteriä. Lorentz ennusti, että Einsteinin teoria tulee hiipumaan, mutta sen maine on edelleen vahva. Peter Hayes esitti artikkelissaan ”The Ideology of Relativity” (Social Epistemology 2019) tämän johtuvan siitä, että suhteellisuusteoria toimii hyvin ideologiana. Toisaalta suhteellisuusteorian kannattajat näkevät suhtautumisessaan ideologian sijaan vakaumuksen tieteellisen menetelmän toimivuudesta. Esitelmässä tarkastelen, missä määrin Hayesin näkemys pitää paikkansa ja onko Lorentzin ennustus kuitenkin toteutunut. |